Kallis sähköliittymä
Tuttavani kertoi kuinka hän aikoi rakentaa viereiselle tontille pienen rakennuksen itä-Suomen kaupungissa ja halusi sähkön ottaa paikalliselta monopolilta sähköliittymän. Edelliseen rakennukseen jonka hän rakensi 2002 liittymä maksoi noin 1500€, nyt liittymä olisi maksanut 15 000€?
Piti muka rakentaa muuntaja ja se maksaa sen 15 000€. Hän oli kysynyt onko muuntaja sitten hänen, niin ei ole, vaan se kuuluu yritykselle joka tietysti laskuttaa kiinteinä kuluina enemmän, kuin mitä sähkö maksaa vuosittain.
Aletaanko mennä siihen suuntaan, että asiakas maksaa yritysten laitteet ym, mutta ei omista? Onko etenkin monopoliyrittäminen näin helppoa?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Pahalta näyttää, mutta sinällään tuossa ei ole mitään outoa.
Tietysti IT-ala on ihan eri ala, mutta tiedän, että varsin monet IT-firmat ovat suoraan sanottuna kusettaneet asiakkaitaan. Asiakkaat ovat maksaneet tilaamiensa softien kehityksen, mutta oikeudet ja lähdekoodit ovat jääneet tekijöille. Näin ollen työn tilaaja ja maksaja on puolipakolla sidottu toimittajaan (toinen vaihtoehto olisi aloittaa koko kehitystyö alusta toisen IT-firman kanssa), ja varsinainen laskutus ylläpidon ja erilaisten jatkokehityshankkeiden kautta on voinut alkaa.
Sähköliittymän voi muuten aina myydä takaisin ostohinnalla sähköyhtiölle(-purkukustannukset), jos sikseen tulee.
Kovaa tulosta tekevät muuten nuo sähköyhtiöt. Mielestäni tärkeää olisikin, että jos kiskurihintoja on pakko sietää, niin rahat menis kuitenkin paikallisille sähköyhtiöille eikä ulkomaille (esim E.ON)
Aiemmin sähköyhtiö tosiaan lunasti liittymiä takaisin, mutta tilanne on ainakin joidenkin verkkoyhtiöiden osalta muuttunut ja liittymän arvo putoaa nollaan, ellei käyttöpaikalle saada uutta käyttäjää. Näin kävi ao. esimerkkitapauksessa.
Muutama vuosi sitten eräs pienyritys laajensi toimintaansa ja tilanne oli sama. Ensimmäinen liittymä maksoi alle 50 ke ja parin vuoden päästä hinta oli noussut 100 ke. Täydellä tuotantokapasiteetilla sähkölasku oli noin kymppitonnin kuussa. Mielenkiintoiseksi tilanne tuli, kun tuotanto pysäytettiin raaka-ainepulan vuoksi. Pelkästä hallin valaistuksesta maksettiin lähes 5000 e/kk, lähinnä siirtomaksuista ja loistehosta, jolle oli rakennettu täys kompensointi. Ei mitään neuvotteluvaraa.
Toinen esimerkki telepuolelta; Elisalla on paikallinen monopoli laajakaistoissa. Paritaloomme on vedetty sekä tavallinen puhelinkaapeli että valokuitu. Valokuidun kytkentä maksaisi 1820 e ja puhelinlinjaa ei nettikäyttöön suostuta kytkemään ainakaan tuota halvemmalla. Käyttömaksu olisi 49 e/kk. Takkuava mobiilitikku 14 euron kuukausimaksulla on ihmeen houkutteleva.
4-henkisen perheen sähkö- ja sosiaalikapulamenot ovat kasvaneet suhteettoman suuriksi, vaikka yrittää miten rajoittaa liittymien valinnalla. Lisäksi näiden toimialojen yrityksissä toimii vain kaksi asiaa; markkinointiviestintä ja laskutus. Jos pienyrityksissä olisi näin räikeä epätasapaino asiakaspalvelun ja laskutuksen suhteen, eivät ne eläisi vuottakaan.
Mafiaan on hiuksenhieno ero. Suomessa pahoinpitelyt hoitaa perintätoimisto lakiin säädellyin oikeuksin. Molemmilla on yleensä vaikutusta sekä lompakkoon että terveyteen.
Missä viipyvät vaihtoehtoiset strategiat riippuvuuden vähentämiseksi tuhovoimaisista ja piittaamattomista oligopoleista?

Kommentoi 5 kommenttia